Polyamoria, onko se jokin trendi?

2012 June 25
by Joonas Mäkinen

Uuden Suomen Puheenvuorossa julkaisemani ensimmäinen polyamoria-aiheinen blogaus aiheutti palautevyöryn. Yli sata blogikommenttia, muutamaa haastattelu- ja luentopyyntöä sekä useaa henkilökohtaista yhteydenottoa myöhemmin tunnen oloni sekä huojentuneeksi että vaivaantuneeksi. Alan nyt käsitellä eri monisuhteisuuden aspekteja, joihin saamassani palautteessa on otettu kantaa.

Lukijareaktiot pystyi jakamaan (hyvin) karkeasti kolmeen osaan:

  1. Kiitoksia siitä, että asia tuodaan julkisuuteen. Sain useita henkilökohtaisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka olivat selvästi saaneet laskettua jonkin suuren henkisen lastin hartioiltaan.
  2. “No mikäs siinä.”
  3. Haukut, keljut seksiviittaukset ja itse keksityillä oletuksilla täydennetyt omiin johtopäätöksiin pinkomiset sekä niiden avulla syyllistäminen.

Nuo ykköstyypin reaktiot ovat juurikin se syy (jos nyt jokin pitää mainita), miksi tätä teen. En ole ehtinyt edes vastata kaikkiin niihin sähköposteihin, mitä te, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, perheelliset ja perheettömät sekä lapselliset ja lapsettomat, olette minulle lähettäneet. Oli kyse sitten aviomiehelle tunnustamisesta, lasten kasvatukseen polyperheissä liittyvistä tutkimuksista tai jostain muusta, niin minä vastaan vielä teille. Tuo huojennus, joka minulle niin monilta välittyy, osoittaa aivan tarpeeksi hyvin, että tiedotustyöllä on merkitystä. Kiitos teille.

Yritin määritellä polyamorian ensimmäisessä tekstissäni hyvin ja mahdollisimman yksinkertaisesti, liioittelematta ja niin, etten sotke siihen mitään ylimääräistä. Tästäkin huolimatta lisäkäsittely on selvästi tarpeen, koska noiden kolmostyypin vastareaktioiden laatu ja määrä olivat merkittävät. Sain vastaan muun muassa käsittämättömän asiaankuulumattomia kysymyksiä, moitteita ja ilkeitä vihjauksia, jotka vahvistavat sen, että asiasta täytyy keskustella lisää.

Opin ensimmäisestä blogikeskustelusta paljon mielenkiintoista kommentoijista, joka pätee muuhunkin kuin vain polyamoriaan:

  • Jos jokin asia jäi epäselväksi, ennakkoluuloinen ihminen harvoin tiedustelee asiaa tarkemmin, vaan olettaa tarkoituksekseni sen pahimman ja epämiellyttävimmän lopputuloksen. Tässä oli paljon selvittämistä, sillä enhän esimerkiksi ole mitenkään kahden ihmisten välisiä heterosuhteita vastaan. Jostakin vain tuollainen pelko kuitenkin ilmaantui. Onneksi jotkin näennäiset riitatilanteet ovat selvinneet lisäkysymyksellä, jonka jälkeen alunperin hätääntynyt ja epäluuloinen henkilö huokaisee helpotuksesta: “Ah, okei.”
  • Keskustelu kävi paljon sellaisten asioiden ympärillä, joiden pitäisi olla aivan tuttuja (“itsestäänselviä”) asioita myös muista suhdemuodoista. Pettämistä en tue ja tottakai uskollisuus on tärkeä asia. Jotkut (miehet) näyttivät myös unohtaneen tyystin, että ehkäisy on keksitty.
  • Epäselvyyksiä ja aukkoja lyhyessä tekstissäni paikattiin myös itse tuulesta temmatuilla oletuksilla ja assosiaatioilla, joiden toivoin pysyvän keskustelusta kaukana. En selvästikään ollut löytänyt “sitä oikeaa”, vaan vähän testailen tässä jotain ihmissuhdetta. Se nyt vain on nuoruuden vaihe, kun kokeilee tuommoisia. Kyseessä on vain trendi/hippiliike/ismi ja niin edelleen.

Polyamoriailmiö?

Tulevissa polyamoriablogauksissani käsittelen noita kommenteissa esiin nousseita väärinkäsityksiä, valituksia ja virhepäätelmiä. Otan nyt ensimmäiseksi kohteekseni polyamoriaan aivan tarpeettomasti liitetyt viittaukset liikkeisiin ja trendeihin. Palaan sitten myöhemmin perhe-elämään, lapsiin, uskollisuuteen, avioliittoon ja myös siihen paljon puhuttuun seksiin, joka tuntui olevan hirveä tabu monille. Sen verran mainitsen seksistä, että se kyllä myy, mutta siitä ei osata keskustella. Tuomas Enbusken talk show’ssakin oli kivaa olla, vaikka yliarvioinkin ohjelman asiallisuuden. Viihteen ja seksiin ajautumisen vastapainoksi olin myöhemmin mukavammassa YleX:n Etusivu-asiaohjelman haastattelussa Suhteellista.org:n Melissan kanssa. Tässä linkki tekstitiivistelmään, jos 13 minuutin radiohaastattelu ei hotsita.

Sitten itse asiaan: Etusivun haastettelussa seuraavana päivänä sattui olemaan väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula, jolle pääsinkin taltioimaan tervehdyksen ja kysymyksen polyamoriaan liittyvästä tutkimuksesta. Kontula on osaava heppu, kun kyse on suomalaisten ihmissuhde- ja seksielämään liittyvästä tutkimustiedosta. Hänen Uuden Suomen haastattelunsa pohjalta kirjoitettiin pian ensimmäisen blogaukseni jälkeen muun muassa juttu “pienen piirin seksi-ilmiöstä”, jota en allekirjoita. Eikä allekirjoita kukaan muukaan poly, jonka kanssa olen jutellut.

Lukekaapa näin alkuun ainakin polyamoriayhdistyksen rahastonhoitaja ja jäsenvastaava Sade Kondelinin kirjoittama Avoin kirje Osmo Kontulalle, joka selostaa erittäin hyvin sen, mitä polyamoria on ja mitä se ei ole. Ongelmaksi yhteiskunnallisessa keskustelussa muodostuu se, että (erityisesti suomalaisten) polyamoriasta ei ole olemassakaan tutkimustietoa, jonka pohjalta tehdä päätelmiä. Mitä pitäisi odottaa satunnaiselta blogikommentoijalta, kun alan tutkijatkin ovat ulalla?

Kelaa kiinnosta vain, asuuko samassa kämpässä toisen sukupuolen edustajan kanssa. Väestötutkimuksessa voidaan tiedustella, onko naimisissa, mutta ei sitä, kuinka monen kanssa on vakava suhde. Facebookin suhdestatuksessa ei pysty ilmoittamaan olevansa suhteessa usean kanssa. Tämä tarkoittaa, että monesta niin valtion virallisesta kuin ihmisten välisestä jokapäiväisestäkin viestinnästä puuttuu kokonaan mahdollisuus tuottaa yhteiskunnalle lisäinformaatiota siitä, kuinka suurella osalla ihmisiä on tai voi olla samanaikaisesti monta suhdetta.

Kuten saamani sähköpostikyselyt osoittavat, monisuhteisuutta myös aktiivisesti piilotellaan syystä jos toisesta. Se, miksi näin tehdään, on jokaisen oma asia, enkä voi antaa tähän yksiselitteistä vastausta, mutta näin kuitenkin tapahtuu. Usein kyse on pelko seurauksista ja  huoli siitä, onko itse jotenkin hirveän outo tai erikoinen. Yksikään tällainen hiljainen suhde ei näy tilastoissa. Vaikka tulisi kaapista ulos, niin tilastot näyttävät silti alakanttiin, koska emme ole osanneet kysyä oikeita kysymyksiä.

Kun monet monisuhteet vielä liioitellen ja yleistäen leimataan joko vain avoimeksi seksinharrastamiseksi tai pettämiseksi, meillä ei ole tutkimustietoa, jonka pohjalta tehdä päätelmiä tai jopa lainsäädäntöä. Ja taas ongelman ydin palautuu valistamiseen ja tiedottamiseen, että osaisimme ottaa paremmin erilaiset suhdemallit huomioon. Tämän vuoksi minä kirjoitan, luennoin ja annan haastatteluja.

Onko polyamoria sitten vain liike, trendi tai vaihe? Onko sillä mitään väliä? Kontulallekin annoin heti palautetta, että polyamorian selittämiseen ei tarvitse hippiliikettä tai “vapaata rakkautta”. Siihen ei tarvita mielikuvia joistain Lähi-Idän miesten haaremeista tai Pohjois-Amerikan mormoneista. Ihmiset rakastavat toisiaan myös täysin riippumatta siitä, ovatko jotkut järjestäytyneet promoamaan avoimuuttaan toisella mantereella 50 vuotta sitten.

Toki on ollut ja tulee olemaan erilaisia asiaan liittyviä yhdistyksiä ja sosiaalitrendejä, mutta polyamorialle ei voi nimetä mitään perustusvuotta tai perustajaa sen kummemmin kuin emme kritisoi sitäkään, milloin ihmiset alkoivat rakastaa toisiaan. Olemme tehneet sitä aina. Nyt on vain meidän tahdostamme kiinni, hyväksymmekö tämän ja otammeko sen huomioon.

Lampsin tästä vielä tänään Helsingin Kaapelitehtaalle HeSetan toimistolle polymiittiin, jossa keskustellaan muun muassa siitä, miten polyamorian tutkimusta tulisi kohentaa. Suunnittelemme myös Pride-viikon tapahtumia. Tervetuloa. :) Facebook-tapahtuma: http://www.facebook.com/events/424293624267606/

Polyamoriayhdistyksen jäseneksi voi liittyä täältä: http://polyamoria.fi/liity.