Tietokoneenkäytön väärä dikotomia eli Assembly, demoskene ja pelaaminen

2011 August 6
by Joonas Mäkinen

Assembly Summer 2011

Kuinka monta pelipaikkaa täällä on? Tuleeko kaikki oikeesti tänne vain katsomaan, kun noi pelaa?

Assembly Summer 2011 -tietokonetapahtuman kolmas päivä sarastaa, ja vaikka kyseessä on Assemblyn 20. juhlavuosi, niin väärinymmärrykset yhä kukoistavat. Edellä olevat kysymykset esitti minulle nimeltä tuntematon Nelosen uutistoimittaja – käytyään ensin sisällä katselemassa paikkoja ja haastateltuaan tapahtuman järjestäjiä.

Ensireaktioni oli jotakuinkin seuraavanlainen:

Nörttiraivo

Mutta pakkohan sitä oli sitten alkaa oikoa selvää väärinkäsitystä. Tuskinpa olivat uutisvinkin saaneet toimittajat katsoneet ohjelmarunkoa lainkaan, vaan päättivät jo etukäteen tulevansa kuvaamaan pelaamista. Syystäkin moni, joka ei ole varttunut pienestä pitäen tietokoneiden parissa, pitää tietokonetta lähinnä välineenä kuivaan työntekoon. Muu käyttö on sitten “turhaa” pelaamista tai ääritapauksessa jonkin sortin riippuvuutta, jossa tietokonetta ei nähdä enää työkaluna, vaan tekemisen kohteena. Ainakin omat yli 50-vuotiaat vanhempani vielä vajaa kymmenen vuotta sitten jaksoivat mainita minulle aina välillä, voisinko olla vähemmän tietokoneella riippumatta lainkaan siitä, mitä sillä itse asiassa olin tekemässä. Tilanne on tätä nykyä parantunut ja tietokoneenkäytön huvi–hyöty-jaottelu on hämärtynyt, mutta edelleen toimittajat ympäri maailmaa ajattelevat: “Ne vaan pelaa siellä”, kun on kyse tietokonepahtumasta.

Demoskene/Demoscene on mielestäni loistava lähtökohta, josta lähteä purkamaan tätä väärää tietokoneenkäytön kahtiajakoisuutta, mutta se vaatii riittävää medianäkyvyyttä. Assyt ovat nykyään valtava ja monipuolinen tapahtuma, joka saa kyllä yllättävän paljon näkyvyyttä julkisuudessa, mutta ei niinkään demojen osalta. 90-luvulla olisin kuvaillut tapahtumaa vain laneiksi tai demopartyksi, mutta nykyään nimitykseksi kelpaa kontekstista riippuen lanit, demoparty, digitaalisen kulttuurin festivaali, tietokonetapahtuma… tai videopelitapahtuma.

Toimittaja ei selvästikään tiennyt Assemblyn demoskenejuuria, mutta olisiko nyt todellakin suistuttu tilanteeseen, että hänen ihmettelynsä olisi kohdallaan? Tavallisesti muistuttaisin ihmisiä siitä, että jos löytää jotain ihmeteltävää muiden käyttäytymisessä, niin todennäköisesti maailma ei ole muuttunut hulluksi, vaan olet ulalla itse, mutta tässä tapauksessa on kuitenkin jotain perää. Assembly Winterin kaltaisista pelastussuunnitelmista huolimatta demoskenekulttuurin suhteellinen edustus Assyilla on pienentynyt ja tuskinpa se on kasvanut absoluuttisestikaan.

Samaa on havaittu jo kauan: Maailman suurin vain demoihin (ja ei todellakaan peleihin) keskittynyt party Breakpoint järjestettiin Saksassa vuonna 2010 viimeistä kertaa rahoituksen ja uusien järjestäjien puutteen vuoksi. Tänä vuonna Assyjen yksi demokilpailujen kohokohdista, 64k intro, peruttiin, koska kompoon taisi osallistua yksi ainoa teos. Assyihin järjestäjiä ja sponsoreita kuitenkin riittää, ja erilaisten kilpailujen palkintojen arvo on noussut jo omien assyvuosieni aikana 30 000 eurosta 60 000 euroon. Näistä resursseista on kiittäminen videopelejä.

Tietokonegrafiikalle, säveltämiselle ja ohjelmoinnille löytyy vähemmän valtiontukea kuin mitä tapahtumat voivat saada rahakkaalta pelialalta.  Jos Assyt olisi puristinen pikkutapahtuma, niin hyvä, jos party saisi kerran vuodessa yhden sanomalehtimaininnan valtamediassa. Toivoisin tietty, että näiden kahden limittäisen alan ei pitäisi kilpailla mediahuomiosta, mutta pelit ovat nekin digitaalista kulttuuria. Olkoonkin, että Starcraft-turnaus on syöpää, joka tappaa demoskenetapahtumat.

Demoskene ei kuole, jos sitä vaalitaan, mutta pahimmassa tapauksessa asetelma kääntyy tulevaisuudessa ympäri, ja demot loisivat pelitapahtumassa. En halua tämän tapahtuvan, joten on skenen kannalta parasta saattaa mahdollisimman monen ulkopuolisenkin tietoisuuteen, mitä kauneutta koneilla ja koodilla saa aikaan.

Skenettäjähipsterit kutsuvat tätä jo mainstreamiksi, mutta jos joku nyt vielä ihmettelee, mitä koneella voi tehdä pakollisten toimistotöiden ja pelaamisen lisäksi, niin pyydän heitä katsomaan seuraavan videon pimeässä huoneessa HD-laatuisena koko näyttö -tilassa. Kyseessä on Andromeda Software Developmentin teos Lifeforce, joka voitti demokilpailun ensimmäisen palkinnon Assembly Summerissa vuonna 2007. Taulukkolaskenta ja World of Warcraft eivät tarjoa samanlaista audiovisuaalista orgasmia.

Joo-o. Tällaista turhaa ne hikiset nörtit tekevät pimeällä areenallaan. Demoskene entisessä loistossaan on himmennyt ja uhkaa kadota yhä voimakkaammin, mutta se nyt ainakaan ei auta, että tiedotusvälineet hukuttavat koko nykytaiteen alan omaan tietämättömyyteensä.

Sekä pelit että demot ovat vielä paljolti aliarvostettuja ja väärinymmärrettyjä. Kumpikaan ei sulje toista pois, mutta ilman demoja Assemblyn kaltaisia (peli-)tapahtumia ei olisi. Kyllä täällä sopii pelata ja kisailla, mutta silloin kun on demojen aika, niin kuaket vittuun.