Lyhyt arvostelu: Stalkatut elämät

2011 March 10
by Joonas Mäkinen

Kävin torstaina katsomassa Järvenpään seurakuntaopiston artistilinjan musiikkinäytelmän Stalkatut elämät ja nyt keskiviikkona vielä saman näytelmän uudelleen Helsingissä Valtimonteatterissa. Näytelmä on katsaus Kuusikadun kerrostalon omaperäisten asukkaiden ihmissuhde-elämään ja siihen, miten nämä osittain sitoutuvat toisiinsa.

Vaikka käsikirjoitus syntyikin opiskelijoiden monien eri musiikki-, koreografia-, monologi- ja dialogi-ideoista, kokonaisuus muodostui hyvin yhtenäiseksi, eikä Stalkatuista elämistä jäänytkään ensin arvelemaani antologista kuvaa. Opiskelijoiden aivoriihi ja ryhmätyöskentely oli tuottanut viihdyttävän ja koherentin käsikirjoituksen. Molemmilla näkemilläni esityskerroilla oli yksi sairastapaus, joten en nähnyt Stalkattuja elämiä lainkaan esitettynä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, ja jotkin kappaleet jäivät esittämättä. Dialogi oli saanut elää esitysten välillä, ja koko projektista sai molemmilla kerroilla hyvin positiivisen, rennon ja opiskelijalähtöisen kuvan. (Kiitettäköön kuitenkin myös tuottajaa ja ohjaajaa Anne-Maria Vesalaista. :))

Osa lauluista oli tuttua populaarimusiikkia vuosien takaa, osa tiimin omia sävellyksiä. Soittimiksi piano ja kitara riittivät todella hyvin, koska laulajat täydensivät taustoja hyvillä sovituksilla erittäin taitavasti. Jotkin laulut vedettiin taustanauhojen päälle (esimerkiksi Love Hurts), mutta tämä tuntui jonkin verran kömpelöltä – livenä säestetyt kappaleet toimivat paljon paremmin. Siinä missä laulujen valinta ja sopiminen näytelmään oli erittäin onnistunut, osa tanssiesityksistä tuntuietsivän tarkoitustaan. Kokeiluhalua selvästi löytyi, mutta katsojasta riippuen se joko viihdyttää tai epämukavasti tauottaa näytelmää.

Erityisesti haluaisin nostaa esille joitakin kykyjä, joista ja joita haluan kuulla tulevaisuudessa enemmänkin. Näyttelijäntaidot paistoivat selvästi koko ryhmästä, vaikka (luultavasti tiedostettuja) ylilyöntejä ja passiivisuutta olikin havaittavissa. Kiitos erityisesti Asta Pöyhöselle ja Valtteri Seppäselle sävellyksistä ja säestyksistä. Mitä lauluun tulee, niin voisi sanoa, että Aretha Franklinin Respect-kappaletta lukuun ottamatta jokaista lauluesitystä kuuntelisi mielellään uudelleen vaikka äänitteenä. Erityisesti haluan kiittää Noora Koivumiestä, jonka koskettavan kaunista lauluääntä tulisin mielelläni kuuntelemaan erikseenkin.

Korkea veisu toimii, ja allekirjoittanut itki molempien esitysten aikana kahdesti. (PMMP:n Päiväkoti ja Hectorin Jos sä tahdot niin.) Näytelmässä naurua riitti sitäkin enemmän.

Näyttelijäkaarti esittää teostaan vielä torstaina ja perjantaina Valtimonteatterissa. Lipun hinta on niin alhainen, että älkää ihmeessä rahan vuoksi jättäkö katsomatta! Järvenpääläistenkin kannattaa matkata Helsinkiin asti tämä katsomaan, jos on jäänyt väliin – tai ainakin lähettää tiimille palautetta ja toivoa muutamaa lisänäytöstä.

  • http://joonasmakinen.com Joonas Mäkinen

    Saa flätträtä. Painatte sitä nappulaa tuossa lopussa vain. ;)